Tämä on sinulle, joka haluat tietää, mitä jooga on. Jaan tässä postauksessa omia ajatuksiani joogasta sekä jaan omia muistiinpanojani, joita olen kirjoittanut ylös eri kirjoista. Joogasta on vaikea löytää sellaista kirjaa, joka olisi sellainen, että ”aloita tästä, opi ja sisäistä”. Jos jostain kuitenkin haluaa aloittaa, suosittelen Patanjalin Yoga-sutra, joogan filosofia -kirjaa. Sen saa suomeksi, Måns Broon suomentamana. Löytyy kirjastoista ja kirjakaupoista.

Ajatukseni joogasta ovat kehittyneet vuosien saatossa ja jopa muuttuneet hyvinkin radikaalisti esimerkiksi viimeisen vuoden aikana. Vierailu Intiassa kesällä 2024 muutti jotain pysyvästi. Olen jostain syystä aina ollut arka puhumaan julkisesti energioista, mutta en keksi tähän muuta parempaa sanaa kuin energia. Se energia, mikä Rishikeshissä, Intiassa oli, oli jotain käsinkosketeltavaa. Siksi käsitykseni joogasta muuttui tuon matkan aikana. Hurjaa, että vain viikon loman aikana, josta vain 4 päivää vietin Rishikeshissä sai aikaan muutoksen. Intian matkasta kerron erillisessä postauksessa, koska se ansaitsee kokonaisen tekstin. Haluan nyt jakaa omat ajatukseni siitä, mitä jooga on.

Jooga on ikivanha tapa pitää huolta kehosta, mielestä ja sielusta. Joogan ehkäpä näkyvin osa on fyysinen asanaharjoittelu, joka on myös saanut suuren arvon länsimaissa. Olen usein miettinyt, miksi jooga on länsimaissa lähtenyt fyysisen asanaharjoittelun suuntaan saaden jumppatunnin kaltaisen maineen. Olen ystäväni kanssa päätynyt siihen, että astangajoogan rantautuessa Suomeen on siitä ehkä tullut suosittua. Meillä Suomessa arvostetaan hyvin paljon asioita, jota voi mitata ja tutkia, nähdä omin silmin. Fyysinen asanaharjoittelu tuo kehoon hyvän olon, sen näkee ja tuntee ”nahoissaan”. Kyse on kuitenkin paljon muustakin. Jooga on kokonaisvaltainen tapa elää elämää ja fyysinen asanaharjoittelu on yksi osa sitä. Hatha yoga pradipika sanoo, että jooga alkaa asanaharjoittelusta, aistien hallinnasta, sopivasta ruokavaliosta, jonka jälkeen lähdetään tutustumaan hengitykseen oman gurun johdolla. Eli toisin sanoen me useimmat aloitamme juuri siitä. On kuitenkin ihmisiä, jotka aloittavat oman joogamatkansa tutustumalla joogan filosofiaan. Olen itse aloittanut matkani fyysisestä asanaharjoittelusta 14 vuotta sitten. Olen aina ollut herkkä ihminen, niin fyysisesti ja henkisesti, joten joogassa oli jotain, joka antoi minulle hyvin paljon. Vuosia jooga oli minullekin pelkkää asanaharjoittelua. Hakeuduin joogatunneille, jossa ”tunsi tehneensä jotain”. Mitä raskaampi, sen parempi.

Elämä kuitenkin vie eteenpäin ja kohtasin elämässä paljon surua, ahdistusta, tuskaa ja masennusta. Vuonna 2020 uuvuin, josta alkoi elämääni järisyttävä ajanjakso. Elämässä kaikki meni ympäri. Aloin kyseenalaistamaan, kuka oikein olen, miksi teen sitä työtä mitä teen. Miksi olen tehnyt nämä valinnat työn ja opiskelun suhteen? Miksi elän elämää niin kuin elän? Mitä elämä on? Olen lapsesta asti ollut pohdiskeleva, kyseenalaistanut paljon asioita, kysellyt, puhunut, ihmetellyt. Harmikseni en koskaan lapsuudessani löytänyt samankaltaisia ihmisiä, joiden kanssa käydä näitä keskusteluja. Puhuin silti lapsena paljon ääneen ajatuksiani, mutta kukaan ei oikeasti tainnut jaksaa kuunnella pohdintojani, hehe.

Vasta aikuisena olen löytänyt elämääni ihmisiä, jotka tykkäävät pohtia kanssani asioita syvemmin. Olen tosi huono juttelemaan säästä, mutta olen valmis käymään läpi elämän syvimpiä kysymyksiä juuri hetki sitten tapaamani henkilön kanssa. Olen aina rakastanut kysyä, miksi. Miksi jokin asia on? Miksi se tapahtuu? Joogaan filosofiseen puoleen syventyminen on auttanut tuomaan vastauksia kysymykseen, miksi.

Ostin Intiasta useamman kirjan, jota olen lukenut menneinä kuukausina. Olen alkanut ymmärtämään enemmän itseäni, omaan tapaani käyttäytyä eri tilanteissa. Joogafilosofiaa tulisikin ensisijaisesti sovittaa omaan elämäänsä sopivaksi.

Intiassa on ymmärretty jo tuhansia vuosia sitten kokemuksen kautta jotain, minkä me nyt länsimaissa tieteessäkin vahvistetaan. Tämän myötä enää en pelkää tuntea jotain, jota ei ole vielä tieteessä vahvistettu, vaan luotan vahvemmin omaan kokemukseen. Jos jokin asia tuntuu hyvältä pitkässä juoksussa, sitä se varmasti on. Olen huomannut ilmiön, että meillä Suomessa ei uskalleta tuntea jotain, jota ei ole vielä tieteessä vahvistettu todeksi. ”Minulla on tällainen kokemus, mutta koska tiede ei ole tätä tutkinut tai vahvistanut, se ei voi olla oikea.” Tässä kohtaa koen, että mennään syvälle metsään, unohdetaan oman kehon ja mielen kuuntelu. Luotetaan mieluummin ulkoiseen tietoon kuin omaan itseen. Intiassa tuhansia vuosia sitten luotettiin omaan kokemukseen, joka nyt tässä ajassa on sitten todettu tieteessäkin todeksi.

Sadhgurun kirjoittamassa kirjassa Inner Engineering sanotaan, että jooga on menetelmä, jolla luodaan erottelu oman itsen ja mielen välille. Oman itsen ja omaan kehoon ja mieleen kerättyjen asioiden välissä on tilaa. Toisin sanoen: sinä et ole ajatuksesi. Tietoisuus on tästä ensimmäinen ja ainoa askel vapauteen. Kun samaistumme ajatuksiimme, käsitys ja tunne omasta itsestä vääristyy.

YOGA CHITTA VRITTI NIRODHA. Yhteen lauseeseen kiteytettynä jooga on mielen toimintojen pysäyttämistä. En tiedä, onko mielen toimintoja tarpeen saada täysin pysäytettyä, mutta ainakin hidastettua. Jokainen, joka on joskus tehnyt joogaharjoituksen, tietää olon harjoituksen jälkeen, kun kaikki tuntuu selkeältä. Mieli on rauhallinen, vastoinkäymiset eivät tunnu niin suurilta. Keskittyminen on helpompaa. Chitta tarkoittaa tietoisuutta, ja sen sanotaan olevan mielen syvin ulottuvuus. Pääsemällä mielen syvimpään ulottuvuuteen, pystyy tuntemaan, kuinka elämä tuntuu hyvältä, rauhalliselta, tasapainoiselta. Moni joogan polulle astunut jättää alkoholin pois ja luulen, että syynä on se, että elämästä pystyy humaltumaan ilman mitään ulkoista. Tuntea hyvää oloa ja tasapainoa joogan avulla.

Joogan harjoittaminen ei perustu uskontoon, vaan ihmisyyden syvälliseen ymmärtämiseen. Tämä on syy (syvällinen ymmärtäminen),  miksi olen lähtenyt syventämään polkuani joogan kanssa. En enää aio pidätellä itseäni länsimaisen ihmisen asettamassa muotissa, vaan haluan tuoda joogan opetukseen sitä uskomatonta ymmärrystä ihmisyydestä, syvimmästä olemuksesta.

Tämä seuraava on myös Sadhgurun kirjasta, ja haluan jakaa sen: ”Nykytiede on tullut johtopäätöksiinsä matemaattisen päättelyn kautta. Uskonto on tullut johtopäätöksiinsä uskon kautta. Mutta joogi on kova pala, jolle ei kelpaa päättely tai uskominen. Hän pyrkii kokemaan perimmäisen todellisuuden havainnointiaan kehittämällä. Tämän seurauksena joogassa ei mainita jumalaa eikä kielletä.”

Jooga voi tuoda eteen kokemuksia itseään suuremmasta. Mutta mitä se itseä suurempi on, se on jokaisen oma kokemus, tunne, ajatus. Toinen voi uskoa jumalaan, toinen aurinkoon, toinen ulkona seisovaan puuhun, toinen johonkin muuhun. Luulen, että jokainen meistä uskoo johonkin. Se, että ei usko on myös uskomista.

Patanjalin yoga-sutrassa sanotaan, että elämässä ei voi saavuttaa lopullista ratkaisua elämän ongelmiin, ja sitä ei voisi saavuttaa ilman tämän filosofian soveltamista omaan elämään. Se, mikä itseäni tässä filosofiassa ja Yoga-sutrassa kiehtoo, on sen henkinen puoli. Olen aina kokenut olevani erilainen länsimaiseen ajattelutapaan ehkä juurikin oman herkkyyteni vuoksi. En osaa nauttia elämästä hienojen tavaroiden keskellä, jos sillä ei ole jotain syvempää merkitystä. Joogan polku tuntuu omalta juuri siksi, että siellä on tilaa olla juuri sellainen kuin on huolimatta siitä, miltä ulkoiset asiat näyttävät.

Hyvä esimerkki länsimaisen ihmisen erosta verrattuna intialaiseen on se, että meillä on täällä ulkoisesti asiat todella hyvin, tai siis ”todella hyvin”. Arvoa mitataan sillä, minkälainen koti on, millaiset huonekalut, millainen koulutus ja työ on. Miltä näyttää ulospäin, muille ihmisille. Sisällä kuitenkin kalvaa masennus, irrallisuus, ahdistus ja tunne siitä, minne oikein kuuluu. Intiassa taas on toisinaan aika kaoottista ihan ensimmäisenä mainitakseni hektisen liikenteen. Ihmiset, autot, skootterit ja muut menevät sikinsokin. Minulle liikennesääntöihin ja -valoihin tottuneelle ihmiselle kokemus oli aluksi järkytys. Miksi täällä on kaikki näin sekaisin, miten nämä ihmiset pystyvät elää täällä joka päivä? Siellä kaiken sean keskellä on kuitenkin jotain, jota meillä ei länsimaissa ole – henkisyys. Intiassakin on omat asiansa, joissa on hyvin paljon parantamisen varaa, mutta täällä kotisuomessa tietynlaiseen tunteettomuuteen ja jäykkään käyttäytymiseen tottuneena ihmisten erilainen näkeminen toi ymmärrystä. Yksi intialainen sanoi reissun aikana minulle: meillä on monessa paikassa köyhää, mutta olemme silti onnellisia”. Heillä on toisenlaista rikkautta, mikä monelta länkkäriltä puuttuu. Se sai myös pohtimaan sitä, miksi me täällä ajattelemme hienon talon ja auton tuovan onnea. Kun samat ongelmat seuraavat perässä neliöiden kasvaessa.

Olen myös tämän vuoden aikana käynyt läpi joogaopettajan ”kriisiä”. Olen paljon pohtinut, mitä haluan tuoda omalla joogan opettamisellani muille. Se on jo itselleni selvää, että en halua korostaa pelkästään asanaharjoitusta, mutta koen sen silti ehdottoman tärkeänä osana joogaa. Haluan tuoda enemmän joogafilosofiaa ymmärrettävällä tavalla, länsimaisen ihmisen korviin sopivalla tavalla. Luen paljon eri lähteitä, joista pääsen muodostamaan oman ajatuksen ja mielipiteen siitä, mitä jooga juuri mínulle on. Mitä joogaa opetan, mistä lähtökohdista, ja tärkeimpänä: miksi?

Huomaan ujouteni nousevan valloilleen pohtiessani tätä asiaa, koska meillä länsimaissa otetaan hyvin vastaan kaikenlainen fyysisyys, mutta henkinen puoli on kovempi pala huolimatta siitä, että samat mielen haasteet meillä jokaisella on, asuimme me sitten Suomessa, Intiassa tai jossain muussa maassa.

Jos haluat seurata joogista polkuani sosiaalisessa mediassa, ota seurantaan tili maripajune. Siellä jaan joogaa lyhyemmissä videoissa ja postauksissa, joita sovellan omaan elämääni.