Usein sanotaan, että ei tarvitse matkustaa Intiaan löytääkseen itsensä. Uskallan olla eri mieltä. Haasteet, joita kohtaamme elämässä tapahtuvat juuri siinä omassa arjessa, tutuissa ympäristöissä. Ajattelen itse, että emme pysty avartamaan omaan näkökantaa pelkästään viettämällä aikaa samoissa ympyröissä kuin elämme joka päivä. Jos jatkuvasti elämme vietämme aikaa samojen ihmisten kanssa, samoissa paikoissa, näkökulmamme elämään pysyy samana. Siitä huolimatta useimmat meistä kaipaavat elämään uutta, arkea avartavaa näkökulmaa.

Matkustin Intiaan elämäni ensimmäistä kertaa kesällä 2024 ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, se muutti käsitystä itsestäni todella perustavanlaatuisesti. Näkökulmani elämään avartui, mureni ja muuttui täysin. Tuntuu, että avauduin sellaisella tavalla, jota en olisi koskaan saavuttanut omissa kotiympyröissäni. Aloin ymmärtämään sanojen voiman. Ymmärrän myös nyt, miksi Intiassa mantrat ovat tärkeitä. Niissä on suuri voima muuttaa ihmisen sisäistä maailmaa. Sanoissa on niin suuri voima, kun ne sisäistää, antaa niiden ravisuttaa sielua myöten. Se, että tapaa ihmisiä, jotka jakavat samanlaiset elämänarvot, tuovat elämään niin suurta syvyyttä, että tuntee itsensä merkitykselliseksi. Merkityksellisyyden tunteminen on perustarve meille ihmisille. Se, että me teemme merkityksellistä työtä muille ihmisille, tunnemme itsemme tärkeiksi.

Kun kerroin lähteväni Intiaan, kuulin monia kommentteja, kuten ”miksi et valitse jotain hienoa lomakohdetta, Intiassa haisee.” Delhiin saapuessa en ollut varma, mitä mieltä olen Intiasta. Jatkuva tööttäily, autot ja ihmiset kävelevät sekaisin, mutta silti kukaan ei tuntunut olevan huolissaan auton alle jäämisestä. Ihmiset menivät liikenteen seassa kuin kalat vedessä. Ja kyllä, hotellin lähellä oli roska-astioita ja 40 asteen helteessä tuoksu oli jokseenkin kammottava. Apinoita käveli ihmisten seassa. <3 Olen peusluonteeltani hyvin optimistinen ja pystyn löytämään aina jokaisesta tilanteesta hyvän, joten pistin merkille ihmisten rauhallisuuden siitä huolimatta, että ympäristö tuntui ruokkivan kiirettä. Siellä ei kuitenkaan ollut kiirettä samalla tavalla, kun menee Helsingin keskustaan, jossa yhtäkkiä huomaa juoksevansa liikennevalojen kanssa kilpaa.

Matkustimme Rishikeshiin bussilla, jossa oli makuupaikat. En ole koskaan ennen matkustanut sellaisella bussilla eikä meillä Suomessa taida edes olla sellaisia. Bussimatka meni mukavasti, kun välillä pystyi istua ja välillä makoilla maisemia katsellen. Bussi pysähtyi kerran matkan aikana huoltoasemalle, jossa pääsi käymään vessassa ja ravintolan puolelta sai ostaa ruokaa. Bussissa oli koroke päälle, ns. kova tyyny sekä viltti. Ilmastoidussa bussissa oli ihana matkustaa ja kokea Intian vaihtuvia maisemia.

Bussi jätti meiddät ison tien varrelle, jossa oli valmiina odottamassa Tuk-tuk taksi. Hypättiin kyytiin ja se kuljetti lähelle hotellia. Heinäkuussa Intiassa on hurjia monsuunisateita, ja juuri meidän saapuessa Rishikeshiin oli niin kova rankkasade, että sekunneissa olisi kastunut märäksi. En ole koskaan eläessäni nähnyt yhtä kovia sateita kuin Intiassa. Yhtäkkiä hedelmäkojusta huusi mies meidät sateensuojaan. He tarjosivat meille hedelmiä syötäväksi. Ostimme kojusta hotelliin hedelmiä. En yhtään muista hedelmän nimeä, mutta ne muistuttivat viinirypälettä suuremmassa koossa.

Ilta alkoi olla jo pitkällä, kun odottelimme sateen hiipumista. Laitoin hotellille viestiä, että olemme tulossa, mutta sade on niin kova, että odottelemme sen laantumista. Mitä tekivät hotellin työntekijät? Lähettivät kaksi ihmistä auttamaan matkalaukkujen kanssa sekä toivat meille sateenvarjot, että emme kastuisi. Niin ystävällistä. He ottivat meidän matkalaukut ja me jäimme kävelemään kaduille sateenvarjojen kanssa. Käveltiin katuja pitkin ja fiilisteltiin paikkaa. Siinä hetkessä, kun saavuin Rishikeshiin, tunsin niin syvää, käsinkosketeltavaa energiaa, mitä en ole koskaan kokenut. Paikka, joka sykki syvää rauhaa, rakkautta ja hyvyyttä. Paikka, jossa uskaltaa myös naisena kävellä yksin kadulla ilman pelkoa, että jotain sattuisi. Rishikeshissä oli paljon yksin matkustavia ihmisiä. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin kehollisesti, miltä tuntuu olla sellaisen energian ympäröimänä.

Rishikeshissä on joka paikassa tarjolla terveellistä, kasvisruokaa, rakkaita tuorepuristettuja mehuja, herkullisia smoothieita. Siellä eletään ja hengitetään joogaa, ayrvedistä elämäntapaa ja arvostetaan kehon ja mielen hyvinvointia. Monissa ravintoloissa oli ruokalistat jaoteltu ayurvedisen kehotyypin mukaan, joten jos tietää oman kehotyyppinsä, oli sieltä kiva valita omalle keholle sopivaa, herkullista ruokaa.

Rishikesh sijaitsee intialaisille pyhän Ganges-joen varrella. Intialaiset itse sekä ihmiset ympäri maailman matkustavat sinne löytääkseen itsensä, harjoittaakseen joogaa, meditaatiota, reikiä, energiahoitoja, sointukylpyjä. Siellä myydään ayurvedisia tuotteita, joogavaatteita, mattoja, kiviä, koriste-esineitä, monipuolisesti erilaisia kirjoja. Rakastuin pieniin kirjakauppoihin, joissa olisi voinut viettää tunteja. Ostin kotiin useamman jooga-aiheisen kirjan.

Joogakouluja on joka kadun nurkalla. Meidän hotellissa oli myös joogatila, jossa oli joka päivä joogaa ja meditaatiota. Olen oppinut paljon intialaisten tavasta hoitaa joogan kautta terveyttä. Siellä ravintoa pidetään lääkkeenä keholle, toki lääkkeille on oma paikkansa, mutta erilaisten oireiden ilmentyessä kiinnitetään huomiota siihen, miten ruokkii kehoansa sekä mieltä. Kun teemme meidän keholle sopivia asioita, keho ja mieli voi hyvin. Siellä ihmistä ei laiteta yhteen muottiin, jolle sopii kaikki samat ruoka-aineet, harjoitukset ja tavat liikkua vaan kehotyypin mukaisesti. Ayurvedinen lääkäri kertoo sinulle oman kehotyyppisi ja auttaa mieltä ja kehoa palautumaan tasapainoon. Siellä on erilaisia ihania hierontoja. Hyvinvointia jokaiselle, joka etsii tasapainoa hyvinvointiin perustavanlaatuisesti.

Ystävällisyys oli todella käsinkosketeltavaa. Menimme ystäväni kanssa kahvilaan ostamaan kahvit. Kahvien jälkeen kysyin, olisiko heillä vessaa. Kahvila oli sen verran pieni, että vessaa ei ollut, mutta he sanoivat, että voin mennä kahvilan takana olevaan hostelliin vessaan. Menimme sinne ja yhtäkkiä olimme ystävällisten ihmisten ympäröiminä ja istuin täysin tuntemattomien ihmisten huoneessa sijaitsevassa vessassa, kun olin olettanut pääseväni johonkin hostellin ns. yleiseen vessaan. Ihmiset, jotka eivät koskaan olleet tavanneet minua, luottivat minut heidän huoneeseen ja antoivat minun käyttää vessaa ilmaiseksi. Vietimme Rishikeshissä 5 päivää, ja lähdin sieltä muuttuneena ihmisenä. Tiedän, kuulostaa tosi kliseiseltä. 😀 Löysin palan kotia Intiasta. <3

Heräsin myös yhtenä aamuna vatsakipuisena ja huonovointisena. Hotellin työntekijä teki heidän keittiössään juoman, jossa oli kuumaan veteen sekoitettuna sitruunaa, hunajaa ja inkivääriä. En muista, oliko siinä jotain muuta. Mutta! Vatsakipu oli tiessään ja pääsimme nauttimaan päivästä vatsakivun sijasta. 🙂 Tätä myös tarkoitan sillä, että ravinto voi toimia ns. lääkkeenä. Tämä on Intiassa täysin normaali tapa hoitaa erilaisia vaivoja.

Rishikeshissä luonto oli todella kaunis, kaunista vuoristoa ja vesiputouksia. Sateet tosin aiheuttivat hieman haasteita ja esim. vuoriston lähellä olevia teitä oli suljettu turvallisuussyistä, koska sateet olivat joinain päivinä niin kovia, että siellä ei ollut turvallista olla.

Lause ”se, mihin kiinnitän huomiota, vahvistuu” on täysin totta. Olisin voinut kiinnittää huomiota siihen, että joissain paikoissa oli roskaa maassa hyvinkin paljon verrattuna Suomeen, mutta päätin kiinnittää huomion siihen hyvää, mitä siellä oli. Tämä ei tarkoita, että sulkisin silmäni haasteilta, mitä Intiassa on, mutta pystyin vaikuttamaan roskatilanteeseen ainoastaan sillä, että huolehdin omat roskani asianmukaisesti oikeaan paikkaan. Onneksi Intiassakin kiinnitetään nykyään enemmän huomiota roskaamiseen, roskiksia löytyy eri paikoista.

Ravintolat olivat puhtaita, ruoka hyvää, ihmisten ystävällisyys jotain sellaista, jota en ole koskaan kohdannut Suomessa: tehdään toiselle hyvää odottamatta mitään takaisin. Tämä on itseasiassa tärkeä osa joogaharjoitusta: tehdä jotain toiselle odottamatta mitään takaisin. Asia, jota haluan toteuttaa omassa elämässäni ja tuoda sitä myös yritystoimintaan mukaan. Olen päättänyt lahjoittaa osan yritykseni tuotosta hyväntekeväisyyteen. Haluan itse omalla toiminnallani jakaa hyvää muille, ilman että siinä on aina jokin odotus, että saan itse jotain takaisin.

Yksi suuri haaveeni vuodelle 2025 on auttaa ihmisiä löytämään omille juurillensa takaisin. Ja nimenomaan takaisin, meillä kaikilla on juuret, josta kaikki hyvä lähtee. Toisille ne ovat hieman enemmän sammaleen peitossa, toisilla näkyvämmät. Toisin sanoen, joskus on hyvä vaihtaa maisemaa huomatakseen oman elämänsä syvemmin. Jos olet kiinnostunut syventämään polkuasi itsesi kanssa, löydät nettisivultani monipuoliset tallenteet, josta löydät joogaharjoituksia, meditaatioita, rentoutusharjoituksia ja tietoa mm. ayurvedasta. Voit valita yhden, kolmen tai kuuden kuukauden jäsenyyden. 6 kuukauden jäsenyyteen sisältyy kaksi ilmaista 60 minuutin joogatuntia etäyhteydellä. Joogatunnit suunnittelen sinun tarpeillesi sopivaksi. Saat harjoituksista myös kirjalliset harjoitukset, jotta voit jatkaa yksilöllisiä ja henkilökohtaisesti suunniteltuja harjoituksia.

Jos haluat syventää joogapolkuasi syvemmin, voit seurata minua Instagramissa, jossa jaan inspiroivia ajatuksia ja sisältöä. Voit ottaa minuun myös yhteyttä info@joogataika.fi

Nähdään matolla! Olet rakas lahja tälle maailmalle, muista se.